Lääkärissä käytiin kuluneella viikolla Palokassa, ja hyväähän siitä seurasi. Pennut on sirutettu ja todettu reippaiksi epeleiksi. Matkat eessuntaassun meni hyvin, saivatpahan vähän totutella automatkustukseen. Mitä nyt vähän kuskilla korvat soi kun keksivät laulella äänissä koko matkan... Samalla reissulla käytiin sitten Macin tulevassa kodissa koko poppoolla, hyvin meni sekin. Reippaasti suhtautuvat uusiin kokemuksiin :)
Lähtö lähestyy Glenille ja Megille. Torstaina käydään Viitaniemessa silmiä peilailemassa ja sitten se onkin adieu Glenille! Meg poistunee sitten perjantaina kohti etelää, jäljelle jää lähtevistä enää Mac. Eipä noita malttais vielä mihinkään päästää, kun niillä on niin mukavaa keskenään :) Veikkaanpa kuitenkin että sitten ens viikon loppupuolella alkaa olla meno niin vilkasta ja lähipaikat tutkittu että on ihan hyväkin että saavat täysin uusia virikkeitä taas. Ollaan nimittäin siirrytty ulkoillessa etupihalta jo lähimetsikköjä ja takapihoja koluamaan!
Saturday 21 November 2009
Friday 20 November 2009
Osaamispäivitys
Hei vaan hei!
Nyt on enempi aikaa kulunut koirien kanssa säheltämiseen kuin blogikirjoitteluun, mutta koitanpa nyt toimittaa aikaisemmatkin ilmoitusluontoiset asiat tässä. Ensin kuitenkin tahdon ylpeänä ilmoittaa, että pennut ovat paimenkoiria!
Selvennysosa: koirat on oppineet paimentamaan toisiaan. Kaiki on niille antanut collie-silmää jo muutaman päivän ajan, ja hyvin tuntuu tarttuvan. Aluksi homma pelasi vähän kehnosti, kun yksi tuijotti toista ja toinen kolmatta, ja katsekontaktia ei oikein syntynyt. Nyt kuitenkin homma pelaa jo aivan kiitettävästi, ja pennut pysäyttelee toisiaan jo ihan aikuismaisesti. Mitä nyt vähän hampaita käyttelevät sillon tällöin kun leikki lähtee lapasesta.
Huomattavaa: kahelit luulevat valkoisia kenkiäni pimeässä lampaiksi, ja paimentavat paremman puutteessa niitä ;)
Kaiki opettaa pikkusia nyt ammattimaisin elkein. Hurjemmat tappelut se käy lopettamassa murinalla, ja tarvittaessa ottaa lainsuojatonta pentua niskastakin kiinni. Imettämisestä se ei enää kauheasti perusta, joten pennut ovat tuomitut Antin keittiön armoille. Ruokaa menee pentusille nelisen kertaa päivässä, jonka jälkeen lakisääteinen ulkoiluriehu ja nokkaunet. Ulostetta ei sisälle enää juurikaan tule, paitsi yöaikaan... Virtsaa tietysti enemmän. Hyvin ovat hoksanneet päivärutiinin.
Pennuilla on jo useampia temppuja repertuaarissaan. Joka jantteri osaa tulla luokse käskystä (tulevat lähes poikkeuksetta ja ilman muuta palkkaa kuin ikuinen kiitollisuuteni!), jotkut jopa istua, ja koko katras ymmärtää käskyn "sisälle". Kaiki paimentaa pitäen koko jengiä koossa pihalla, joten minulle jää vain päätöksenteon rooli. Helppoja heppuja, koko sakki.
Ketteryys on kehittynyt valtavasti, ja kaikki koittavat jatkuvasti uusia juttuja. Etuportaita eivät pääse ylös kuin ryömimällä, mutta silti koittavat aina ensin hypähtämällä :) Ehkä ne jo huomenna loikkii ne ylös. (Portaat on ihmisellekin vähän turhan korkeat)
Mielenkiintoista on uloslähdön proseduuri. Poikkeuksetta käy niin, että syömisen jälkeen Meg ja Mac ennakoivat ulkoilutusta menemällä piiloon. Ilmeisesti osoittavat mieltään, kun kannan niitä jonkin matkaa ennen ulko-ovea. Glen ja Fly(Cato) juosta jolkottavat iloisena vastaan heti kun on ruokakuppi tyhjennetty, ja ilosta vinkuen nuhjottavat koko kantomatkan ulko-ovelle.
Tämä tältä kerralta, koitan kirjoittaa jonkinsorttista luonne-analyysiäkin ennen luovutusta! Tässähän ei enää ole kuin viikko aikaa...
Nyt on enempi aikaa kulunut koirien kanssa säheltämiseen kuin blogikirjoitteluun, mutta koitanpa nyt toimittaa aikaisemmatkin ilmoitusluontoiset asiat tässä. Ensin kuitenkin tahdon ylpeänä ilmoittaa, että pennut ovat paimenkoiria!
Selvennysosa: koirat on oppineet paimentamaan toisiaan. Kaiki on niille antanut collie-silmää jo muutaman päivän ajan, ja hyvin tuntuu tarttuvan. Aluksi homma pelasi vähän kehnosti, kun yksi tuijotti toista ja toinen kolmatta, ja katsekontaktia ei oikein syntynyt. Nyt kuitenkin homma pelaa jo aivan kiitettävästi, ja pennut pysäyttelee toisiaan jo ihan aikuismaisesti. Mitä nyt vähän hampaita käyttelevät sillon tällöin kun leikki lähtee lapasesta.
Huomattavaa: kahelit luulevat valkoisia kenkiäni pimeässä lampaiksi, ja paimentavat paremman puutteessa niitä ;)
Kaiki opettaa pikkusia nyt ammattimaisin elkein. Hurjemmat tappelut se käy lopettamassa murinalla, ja tarvittaessa ottaa lainsuojatonta pentua niskastakin kiinni. Imettämisestä se ei enää kauheasti perusta, joten pennut ovat tuomitut Antin keittiön armoille. Ruokaa menee pentusille nelisen kertaa päivässä, jonka jälkeen lakisääteinen ulkoiluriehu ja nokkaunet. Ulostetta ei sisälle enää juurikaan tule, paitsi yöaikaan... Virtsaa tietysti enemmän. Hyvin ovat hoksanneet päivärutiinin.
Pennuilla on jo useampia temppuja repertuaarissaan. Joka jantteri osaa tulla luokse käskystä (tulevat lähes poikkeuksetta ja ilman muuta palkkaa kuin ikuinen kiitollisuuteni!), jotkut jopa istua, ja koko katras ymmärtää käskyn "sisälle". Kaiki paimentaa pitäen koko jengiä koossa pihalla, joten minulle jää vain päätöksenteon rooli. Helppoja heppuja, koko sakki.
Ketteryys on kehittynyt valtavasti, ja kaikki koittavat jatkuvasti uusia juttuja. Etuportaita eivät pääse ylös kuin ryömimällä, mutta silti koittavat aina ensin hypähtämällä :) Ehkä ne jo huomenna loikkii ne ylös. (Portaat on ihmisellekin vähän turhan korkeat)
Mielenkiintoista on uloslähdön proseduuri. Poikkeuksetta käy niin, että syömisen jälkeen Meg ja Mac ennakoivat ulkoilutusta menemällä piiloon. Ilmeisesti osoittavat mieltään, kun kannan niitä jonkin matkaa ennen ulko-ovea. Glen ja Fly(Cato) juosta jolkottavat iloisena vastaan heti kun on ruokakuppi tyhjennetty, ja ilosta vinkuen nuhjottavat koko kantomatkan ulko-ovelle.
Tämä tältä kerralta, koitan kirjoittaa jonkinsorttista luonne-analyysiäkin ennen luovutusta! Tässähän ei enää ole kuin viikko aikaa...
Thursday 12 November 2009
Nimiä ja koteja
Hihhei, nyt on kodit koirille. Nimetkin pitäis laittaa pentueilmoitukseen, hmm.........
1. Meg. -> Perheelle O.
2. Glen. -> Perheelle K.
3. Cato/Flight/Fly/aaaaaaargh mikä nimeksi? -> jää minulle
4. Mac. -> Perheelle G.
Ulkoiltu on runsaasti, ja se tuntuu pikkukavereille kelpaavan. Noista tulis vaikka valjakkokoiria kun niin paljon lumesta tykkäävät... Meininki: massuun safkaa, ulos pomppimaan ja säheltämään, sisälle nukkumaan ja taas syödään. Koiran elämää.
1. Meg. -> Perheelle O.
2. Glen. -> Perheelle K.
3. Cato/Flight/Fly/aaaaaaargh mikä nimeksi? -> jää minulle
4. Mac. -> Perheelle G.
Ulkoiltu on runsaasti, ja se tuntuu pikkukavereille kelpaavan. Noista tulis vaikka valjakkokoiria kun niin paljon lumesta tykkäävät... Meininki: massuun safkaa, ulos pomppimaan ja säheltämään, sisälle nukkumaan ja taas syödään. Koiran elämää.
Wednesday 11 November 2009
Sunday 1 November 2009
Neljä viikkoa mittarissa
...ja pennut kävi pihalla ensimmäistä kertaa. Käytiin Megin tulevien omistajien kanssa vähän rannassa, ja käytin itselleni jäävää pentua vähän syysjäitäkin haistelemassa :) Reippaita kavereita, hyvin pärjäsivät vaikka oli pikkusen vilu. Illemmalla kävin sitten toisen parivaljakon kanssa nuuskimisretkellä pihakeinun tienovilla, ja sain niistäkin kuvat räpsittyä. Kolmiviikkoiskuvat on edelleen Juholla kanissa, täytyy ne laittaa sitten jälkijunassa jahka saan ne käsiini.
Pentulaatikon touhu on kutakuinkin normaalia, paitsi ovat harmikseni keksineet aamuisin repiä sanomalehdet käyttökelvottomiksi. Nyt meneekin tuplavauhtia lehdet vaihtoon, ja kohta varmaan tulee ihan oikea pula... Ilmeisesti protestoivat nykyjournalismin surkeaa tasoa, aivan kuin lehdille ulostaminen ei riittäisi.
Pentulaatikon touhu on kutakuinkin normaalia, paitsi ovat harmikseni keksineet aamuisin repiä sanomalehdet käyttökelvottomiksi. Nyt meneekin tuplavauhtia lehdet vaihtoon, ja kohta varmaan tulee ihan oikea pula... Ilmeisesti protestoivat nykyjournalismin surkeaa tasoa, aivan kuin lehdille ulostaminen ei riittäisi.
Subscribe to:
Posts (Atom)
