Pentu-update

Lääkärissä käytiin kuluneella viikolla Palokassa, ja hyväähän siitä seurasi. Pennut on sirutettu ja todettu reippaiksi epeleiksi. Matkat eessuntaassun meni hyvin, saivatpahan vähän totutella automatkustukseen. Mitä nyt vähän kuskilla korvat soi kun keksivät laulella äänissä koko matkan... Samalla reissulla käytiin sitten Macin tulevassa kodissa koko poppoolla, hyvin meni sekin. Reippaasti suhtautuvat uusiin kokemuksiin :)

Lähtö lähestyy Glenille ja Megille. Torstaina käydään Viitaniemessa silmiä peilailemassa ja sitten se onkin adieu Glenille! Meg poistunee sitten perjantaina kohti etelää, jäljelle jää lähtevistä enää Mac. Eipä noita malttais vielä mihinkään päästää, kun niillä on niin mukavaa keskenään :) Veikkaanpa kuitenkin että sitten ens viikon loppupuolella alkaa olla meno niin vilkasta ja lähipaikat tutkittu että on ihan hyväkin että saavat täysin uusia virikkeitä taas. Ollaan nimittäin siirrytty ulkoillessa etupihalta jo lähimetsikköjä ja takapihoja koluamaan!

Osaamispäivitys

Hei vaan hei!

Nyt on enempi aikaa kulunut koirien kanssa säheltämiseen kuin blogikirjoitteluun, mutta koitanpa nyt toimittaa aikaisemmatkin ilmoitusluontoiset asiat tässä. Ensin kuitenkin tahdon ylpeänä ilmoittaa, että pennut ovat paimenkoiria!

Selvennysosa: koirat on oppineet paimentamaan toisiaan. Kaiki on niille antanut collie-silmää jo muutaman päivän ajan, ja hyvin tuntuu tarttuvan. Aluksi homma pelasi vähän kehnosti, kun yksi tuijotti toista ja toinen kolmatta, ja katsekontaktia ei oikein syntynyt. Nyt kuitenkin homma pelaa jo aivan kiitettävästi, ja pennut pysäyttelee toisiaan jo ihan aikuismaisesti. Mitä nyt vähän hampaita käyttelevät sillon tällöin kun leikki lähtee lapasesta.

Huomattavaa: kahelit luulevat valkoisia kenkiäni pimeässä lampaiksi, ja paimentavat paremman puutteessa niitä ;)

Kaiki opettaa pikkusia nyt ammattimaisin elkein. Hurjemmat tappelut se käy lopettamassa murinalla, ja tarvittaessa ottaa lainsuojatonta pentua niskastakin kiinni. Imettämisestä se ei enää kauheasti perusta, joten pennut ovat tuomitut Antin keittiön armoille. Ruokaa menee pentusille nelisen kertaa päivässä, jonka jälkeen lakisääteinen ulkoiluriehu ja nokkaunet. Ulostetta ei sisälle enää juurikaan tule, paitsi yöaikaan... Virtsaa tietysti enemmän. Hyvin ovat hoksanneet päivärutiinin.

Pennuilla on jo useampia temppuja repertuaarissaan. Joka jantteri osaa tulla luokse käskystä (tulevat lähes poikkeuksetta ja ilman muuta palkkaa kuin ikuinen kiitollisuuteni!), jotkut jopa istua, ja koko katras ymmärtää käskyn "sisälle". Kaiki paimentaa pitäen koko jengiä koossa pihalla, joten minulle jää vain päätöksenteon rooli. Helppoja heppuja, koko sakki.

Ketteryys on kehittynyt valtavasti, ja kaikki koittavat jatkuvasti uusia juttuja. Etuportaita eivät pääse ylös kuin ryömimällä, mutta silti koittavat aina ensin hypähtämällä :) Ehkä ne jo huomenna loikkii ne ylös. (Portaat on ihmisellekin vähän turhan korkeat)

Mielenkiintoista on uloslähdön proseduuri. Poikkeuksetta käy niin, että syömisen jälkeen Meg ja Mac ennakoivat ulkoilutusta menemällä piiloon. Ilmeisesti osoittavat mieltään, kun kannan niitä jonkin matkaa ennen ulko-ovea. Glen ja Fly(Cato) juosta jolkottavat iloisena vastaan heti kun on ruokakuppi tyhjennetty, ja ilosta vinkuen nuhjottavat koko kantomatkan ulko-ovelle.

Tämä tältä kerralta, koitan kirjoittaa jonkinsorttista luonne-analyysiäkin ennen luovutusta! Tässähän ei enää ole kuin viikko aikaa...

Pentulan perusmeininkiä

Nimiä ja koteja

Hihhei, nyt on kodit koirille. Nimetkin pitäis laittaa pentueilmoitukseen, hmm.........

1. Meg. -> Perheelle O.
2. Glen. -> Perheelle K.
3. Cato/Flight/Fly/aaaaaaargh mikä nimeksi? -> jää minulle
4. Mac. -> Perheelle G.

Ulkoiltu on runsaasti, ja se tuntuu pikkukavereille kelpaavan. Noista tulis vaikka valjakkokoiria kun niin paljon lumesta tykkäävät... Meininki: massuun safkaa, ulos pomppimaan ja säheltämään, sisälle nukkumaan ja taas syödään. Koiran elämää.

Kaiki, Glen ja Cato ulkoilemassa

Viisviikkoiskuvat

Neljä viikkoa mittarissa

...ja pennut kävi pihalla ensimmäistä kertaa. Käytiin Megin tulevien omistajien kanssa vähän rannassa, ja käytin itselleni jäävää pentua vähän syysjäitäkin haistelemassa :) Reippaita kavereita, hyvin pärjäsivät vaikka oli pikkusen vilu. Illemmalla kävin sitten toisen parivaljakon kanssa nuuskimisretkellä pihakeinun tienovilla, ja sain niistäkin kuvat räpsittyä. Kolmiviikkoiskuvat on edelleen Juholla kanissa, täytyy ne laittaa sitten jälkijunassa jahka saan ne käsiini.

Pentulaatikon touhu on kutakuinkin normaalia, paitsi ovat harmikseni keksineet aamuisin repiä sanomalehdet käyttökelvottomiksi. Nyt meneekin tuplavauhtia lehdet vaihtoon, ja kohta varmaan tulee ihan oikea pula... Ilmeisesti protestoivat nykyjournalismin surkeaa tasoa, aivan kuin lehdille ulostaminen ei riittäisi.

Neliviikkoiskuvat

Kakarakatsaus kolmannen viikon jälkeen

No jaa, tämä kyllä menee jo lähelle neljännen viikon loppupuolta. Vähän on kehnosti kerennyt päivittelemään (sanan sekä vanhassa, että uudemmassa merkityksessä) koira-asioita tänne, kun on ollut tätä hässäkkätä tässä. Kuitenkin, kolmannen viikon jälkeen painot olivat seuraavasti (syntymäjärjestyksessä siis):

1450g Meg
1200g Glen/Mac
1100g Fly/Shep(!?)
1100g Mac/Glen

Temppurepertuaari on koiraksilla suurentunut valtavasti. Joko sen johdosta, tai siihen johtaen, on Kaiki alkanut leikkimään pikkuisten kanssa ahkerasti. Se on muutenkin huomattavasti enemmän kiinnostunut niistä nyt, kun niistä on jotain älyllisempää haastetta. Leikkivät nuo pikku-terroristit keskenäänkin, vaikka välillä se ei tunnu olevan ihan synkroonissa. Käy nimittäin usein niin, että joku alkaa saalistamaan toista, ja toinen jatkaa paperin pilkkomista tai kiven raapimista tai mitä nyt olikaan tekemässä eikä välitä tuon taivaallista hyökkäävän osapuolen alistamisyrityksistä!

Kuten em. kivimöhkäleestä voi päätellä, on pentuhäkki kokenut rajuja muutoksia. Tämä siis sen takia, että keksivät kiipeillä entisestä pois sontimaan pitkin poikin mattoja. Alkajaisiksi toin Kaikin vanhan pentuhäkin alkuperäisen pentulaatikon sisälle, mutta ei ollut kovin kätevää lukita koko konkkaronkkaa pitkiksi ajoiksi emoltaan piiloon. Haju oli aika mojova kun jätin ne pisimmäksi aikaa keskenään (2 tuntia) ja tulin takaisin kotiin. Oli häkki jäänyt siivoamatta, ja scheissea oli rutkasti. Tästä syystä rakensin 2m x 2m ulkohäkin keskelle olohuonetta, ja kirjoitan tätäkin itse nurkkaan ahistettuna. Täytyy laittaa jossain välissä kuvia häkkijärjestelystä, on ihan hauska viritelmä. Ainakin on pennuilla tilaa, ja Kaiki pääsee niitä katsomaan aina kun tahtoo. Siksi toisekseen siellä on nyt niille paloja peruskalliosta johon raapia kynsiään, sekä kaiken sorttisia kiipeilyvirityksiä jotta tulee ketteriä elukoita!

Kolmiviikkoiskuviakin on, ne vain on Arkkikuvaaja Juhon kamerassa, joten niitä odotellessa. Niissä taisi olla jo vähän enemmän äksöniä, ovat nyt jo melko vilkkaita epeleitä... Pidettiin leimaamispippalot porukalla, ja tytöt helli pentuparat aivan pilalle. Kai ne tätä rataa tottuu ihmisiin ihan hyvin. Eivät ole olleet moksiskaan vaikka on jo pari kertaa ollut talo täynnä immeisiä.

Kaksviikkoiskuvat

Kolmas viikko käyntiin

No nyt on silmät sirrillään ja suuri maailma avautuu valoisana. Pöhölöt telmii ja tuheltaa jo ihan kunnolla, ja kaluaa toistensa jalkoja ihan tosissaan. Onneksi noilla ei ole vielä hampaita. Ylikätilö Rami kävi vähän ihmettelemässä elukoita pitkästä aikaa :) Nyt näistä alkaa olla jotain iloakin, kun voi seurata epätoivoisia karkausyrityksiä. Pako voi silti olla lähiaikoina ihan todennäköinenkin, mm. Fly (ohut viiru nupissa) käytti jo hyödykseen toista pentua yrityksessään kavuta yli laidan... Täytyy varmaan laittaa niille pehmyt peti tuohon laatikon ulkopuolellekin, jos vaikka yöllä lähtevät tutkimusretkelle!

Yksviikkoiskuvat

Hyvästi rauha

Seesteinen kausi alkaa kaiketi olla lopuillaan. Nyt nuo valopäät on keksineet kävelemisen jalon taidon, ja urhoollisen harjoittelun lopputuloksena todennäköisesti kiipeävät laatikostaan pikapuoliin kaikkeen maailmaan. Onneksi tuo on kaiketi vielä jonkin aikaa melkoisen horjuvaa ja hidasta matkantekoa.

Haukuntaa ja murinaa on harrastepohjalta toimitettu myös kiitettävissä määrin, yleensä aamuyöstä. Äänimaailma on oikeastaan ihan mielenkiintoinen, mm. vinkunaan on tullut mukaan ihan oikeita melodioita. Ei pahaa ettei vähän hyvääkin. Toisin sanoen, kun johonkin epäinhimilliseen aikaan aamulla herään satunnaiseen sekoitukseen kitinää ja haukkumista, ei välttämättä päivä ole aivan täysin pilalla. Kaiki on nyt onneksi pelkkänä korvana, ja syöksyy hiljentämään alkavat mielenosoitukset kiitettävän pienellä viiveellä.

Vitsikkäitä veijareita nuo on koko konkkaronkka, vaikka silmätkin on vielä ummessa. Meg on edelleen suurin ja kaunein, mutta uroksenrääpäleet älyttömän kekseliäitä kohdatessaan haasteita. Nykyään lähinnä syövät, nukkuvat, maiskuttelevat unissaan, hoipertelevat ja pissailevat pitkin pentulaatikkoa.

Yksiviikkoissynttärit

Tänään täytti pennut viikon, ja kasvu voidaan todeta hyväksi! Joka jannu on tuplannu painonsa, ja passiivisuudesta ei voi syyttää yhtäkään. Yksiviikkoiskuvat otti valokuvauksen suurvisiiri Marko, ja ne laitan jossain vaiheessa näkyville.

Kaiki on oppinut viikon mittaan monta oppituntia vastuusta... Pennut ovat nyt sille selvästi sen omia, esim. hetki sitten se ei antanut viedä laatikosta punnitukseen pentua, kun hoksasi aikomukseni. Hyvä hyvä siis. Meillä on Kaikin kanssa diili: se ruokkii, kasvattaa ja siistii pennut, minä lämmitän leivinuunilla talon siihen kuntoon, että sillä ei ole pentujen ruumiinlämmöstä huolta.

Ensimmäinen pentujen maailmaa varten valmentamiseen tarkoitettu koe on suoritettu: tein pennuille lämpövaihtelusimulaation päästämällä talon hieman normaalia kylmemmäksi, ja lämmitin sitten vähitellen uunilla normaalia kuumemmaksi. Pentupesä on nurkassa johon hohkaa uunin lämpö takan kautta hyvin. Selvästikin aistivat muutoksen, ja toimivat sen mukaan: kun oli kylmempää, kokoontuivat kaikki yhteen tiukkaan läjään; kuumemman ajan koittaessa jakaantuivat väljemmäksi ja lopulta täysin erilleen. Nyt on lämpötila taas keskitasoa, ja sen näkee myös keskipakatuista pentukasoista.

Kaiki on vaatinut nyt huomattavasti enemmän aktiviteettiä kuin tiineysaikana. Pentujen hoito ei ilmeisesti ole tarpeeksi haastavaa, joten toko-kävelyt ja erinäiset tavoitteelliset virikkeet tekee sen kärsivällisemmäksi pentujen kanssa. Pelkän penturuoan tyrkyttämisen lopetin myös, alkoi olla vihjeitä tulevasta adhd-kohtauksesta. Nyt on ruokavalio energiapitoisuudeltaan järkevämpi, ja se hoitaa pentuja paljon aikuisemmin.

Laitoin pennuille synttärilahjaksi pehmeämmän pedin, kyllä niiden nyt kelpaa.

P.S. Pentujen elämää voi silloin tällöin seurata suorassa lähetyksessä osoitteessa http://www.ustream.tv/channel/kaikin-synnytyskanava (kiitos kanavan nimeämisestä isälleni). Salasana on kaikizorro. Toivottavasti saan joskus jostain weppikameran hankittua jonka voin lykätä jatkuvasti kuvaamaan... Tällä hetkellä kanava on auki lähinnä silloin kun en ole itse paikalla, koska käyttämäni kamera on tietokoneessa kiinteästi kiinni.

Keskiyön painot

Koko poppoolla on paino nousussa:
Meg 400g,
2 400g,
3 300g,
4 310g,

Tuli tuossa mieleen että hauskasti täyden kuun aikaan syntyivät... Näistä koirista tulee varmaan aika spesiaaleja susia.

Kuulumisia pentulaatikon reunalta

Kaiki on alkanut hamstraamaan kaikenlaista irtotavaraa. Löysin äskettäin pentupesän nurkasta satunnaisen usb-kaapelin, enkä alkuunkaan ymmärrä mitä hyötyä siitä voisi pennuille olla! Ehkäpä tässä on menossa jonkin sortin atk-koulutus? Sanovat että bordercollie on viisas rotu. Ehkäpä seuraava sukupolvi on jo facebookissa.

Muuten pentulassa menee hyvin, pennuilla on oma meininki: syö, nuku, syö. Pientä sukupuolisyrjintää on havaittavissa, Meg tykkää nukuksia omissa oloissaan eikä poikain kanssa läjässä... Toivottavasti kyseessä on sen oma valinta eikä mitään normaalista poikkeavaa. Kaikin kanssa se tuntuu olevan hyvää pataa, ja se lienee tärkeintä tässä vaiheessa. Maitoravintolaan ryömii jok'ikinen jantteri vimmatulla tarmolla, joten hurjaa kasvua on tiedossa! Jäämme seuraamaan Megin meininkiä.

//EDIT: Jatkotarkkailun tuloksena ilmeni, että monesti ensimmäisenä syönyt ryntää vähän matkan päähän yksin nukkumaan. Muut sen sijaan nukahtavat siihen missä sattuvat olemaan. Meg sattuu olemaan usein ensimmäisenä valmis... Suursyömäri.

Kuvia

Finaali

Saldo: neljä tyytyväistä vaikkakin pientä pentua.

Syntymäjärjestys:
Meg 320g narttu
2 300g uros
3 270g uros
4 290g uros
Näillä näkymin vielä numeroilla kulkevien nimiksi tulee jossain järjestyksessä Glen, Fly ja Mac. Nimeäminen tapahtuu perinteikkäiden bordercollienimien mukaan, nimet saatu isds-rekisteritiedoista :)

Huh, huomenna lisää ja kuviakin. Nyt on vuorokausi jännäilty ja monta valvottu... Vihdoin unta!

Pentuja pentuja

Ensisupistusten jälkeen seurasi kymmenen tunnin suvantovaihe. Kovasti on koira riehunut, läähätys on ollut jatkuvaa ja pesälaatikkoa on kurmuutettu olan takaa... Eläinlääkäreille on soiteltu ja tilannetta spekuloitu. Viimein klo 19.45 syötin koiralle iltaruoan ja alettiin suunnittelemaan nukkumista, kun ulkona käydessä alkoi vimmattu supistelu. Kaiki oli ihmeissään, ja en oikein itsekään ollut ajan tasalla... Sisälle tultaessa se meni pentulaatikon kautta keskelle olohuonetta ponnaamaan, ja johan sieltä pentu pilkisti! Pentu ja koira raahautuivat pentulaatikkoon, ja saatiinhan sieltä pentuja pihalle asti. Kolme on nyt tullut ja lisää odotellaan.

H-hetket

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Hämärästä nurkasta kirjahyllyn vierestä kuului läpi yön pimeimpien hetkien raivokasta läähätystä satunnaisin väliajoin. Koirapsykologi Antti vartioi vuoroa vaihtamatta koiran käyttäytymistä ja dokumentoi mielessään jokaisen käänteen. Koiran näkökulmasta tärkein funktio Antilla lie ovenavaajana, sillä ulkoilma kelpasi usein.
Aamunkoi.
Nyt tapahtuu! Koira ollut hermona eilisestä saakka, yö meni ulkona rampatessa, inistessä ja pesää tehdessä. Nyt supistelee voimakkaasti ja Eläinlääkäri Olli on matkalla tarvittaessa pelastamaan päivää. Ylikätilö Rami lipittää kahvia pöydän ääressä ja minä naputtelen tätä tiedotusta yli vuorokauden samoilla silmillä taivaltaneena. Ihan seesteinen on meininki. Kaiki tekee ainakin tässä vaiheessa kaiken työn :) Let's hope it's all ok

Vanhempia kuvia

Kaikista kuva :)

Kaiki "sienissäpyörijä" Koiranen iski jälleen, otin sen kunniaksi siitä tämmöisen syyllisyyskuvan :) Näkyypä tuossa vähän mahaakin.

Vuorokausi 40

Palasin tuossa lauantaina Englannista ja hämmästelin Kaikin kasvua. Puolitoista viikkoa kerkesi olla Oikarisilla hoidossa ja on jo aivan eri kaveri. Kävelykin näyttää erilaiselta. Kyllä siellä mahtaa jotain olla kasvamassa. Ruokahalu on palannut, syötän nyt nappuloiden lisäksi jauhelihaa, kananmunia ja muuta sekalaista kotiruokaa. Tuntuu maistuvan, ennen matkaa ei meinannut mikään upota! Nirsoili silloin makkaroitakin. Tuntemattomat ovat koirain aivoitukset. Seuraavaksi ohjelmassa matokuuri ja pentupesän rakentelua.

Kaikista tietoa

Kaiki, eli Sheltysham Sunbeam syntyi 1.4.2002 Sheltyshamin kenneliin Englannin Cambridgeshiressä. Sieltä isäni Ari kävi pienen pennun bongaamassa ja toimme sen muutettuamme Suomeen mukanamme. Kaiki on ER-rekisterissä Suomessa, ja löytyy koiranetistä osoitteesta http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER40395/02&R=297. Lonkat A/A, kyynernivelet 0/0 ja silmät on tutkittu. Emän suvusta löytyy todellisia työkoiria ja isän puolelta kauniita näyttelykoiria.

Kaiki on saanut olla mukana monessa muutoksessa. Sillä on ollut kesällä omat henkilökohtaiset lampaat, ja muutamia kanojakin se on saanut hallinnoida kotonamme Muuramen Isolahdessa. Toisaalta Kaiki on myös kaupunkieläjä, ja asunut kanssani Jyväskylän keskustassa jo useita vuosia. Kaverini tietävät, että kun kutsuvat minut kylään niin koira tulee myös: eikä tämä ole merkittävästi kyläilykertoja vähentänyt. Sosiaalinen Kaiki on auttanut monen ystävän yli koirapelostaan. Kaiki tykkää istua autossa, mutta muuttuu malttamattomaksi kun sille sanoo että ollaan menossa Sitäjasitä tuttua ihmistä tapaamaan. Sanamuisti tuntuu olevan rajaton, ja esine kuin esine löytyy käskettynä omalla nimellään.

Kotipiha on toiminut myös agility-ratojen rakennuspaikkana. Kaiki ei ole vielä kohdannut estettä jota ei oppisi sujuvasti suorittamaan. Ainoa haittapuoli tässä urheilussa on koiran ja kouluttajan liiallinen innostuminen, jolloin saattaa jokin este unohtua välistä! Käskyjä Kaiki tottelee selvästi omasta halustaan, ja käskyttäjän vastuulle jää komentaa mielekkäitä toimintoja. Kaiki kyllä toteuttaa turhemmatkin käskyt, mutta toiminnassa on ero kuin yöllä ja päivällä kun kyseessä on käsky jolla on selvästi koiran ymmärtämä tavoite. Erityisen mielekästä on kotimetsässä seikkailu haalenevan jäljen perässä: siitä kun on aina herkkupalkinto tiedossa.

Kilpailut ja näyttelyt eivät ole mahtuneet ohjelmaamme, mutta voi olla että nyt pentueen myötä käymme joitakin näyttelytuloksia hakemassa vaikka vain todistukseksi että valiokoira on kyseessä. Aktiivista tottelevaisuusharrastusta jatkamme varmasti kotiolosuhteissa, ja ehkäpä Kaikista on joskus taas avuksi paimenenakin.

Jälkiä ja muuttoja maalle

Nyt on sitten alustavat valmistelut aloitettu tulevaa pentuetta varten! Aloin roudaamaan tavaroitani kerrostalo-asunnosta maalle, eli Koluun. Kolu on talo Muuratjärven rannalla, n. 15km Jyväskylästä. Tarkoitus olisi valjastaa yksi kokonainen huone pentulaksi... Täällä on enemmän lääniä pentujen tenuta kuin keskellä kaupunkia. Onhan tämä vähän hankalampaa elellä kaukana kaikesta, täytyy opiskella talvi yliopistolla ja kaupunkikämppä oli tasan keskellä Jyväskylää. Tärkeintä on kuitenkin että saadaan pennuille paras mahdollinen kasvuympäristö, ja tästä ei paljon puitteet parane! (Sais luvan tulla niitä pentuja, vielä ei osannut eläinlääkäri sanoa juuta tai jaata)

Kaiki on ollut lähiaikoina jotenkin yliystävällinen. Tahtoisin ajatella että se johtuu ylivoimaisesta personaallisuudestani ja erityisistä eläintenkäsittelytaidoistani mutta luulenpa että hormoonit ne vain jylläävät... Itsepäisyys on myös kovassa nousussa. Tänään tein sille jäljet pitkästä aikaa, osittain hiekkatielle ja päättyen syvälle metsän siimekseen. Kohtuullisen hankala se oli, tai ainakin piti olla.... Koira juosta lönkytteli turpa turpeessa suoraan palkinnolle, ja katsoi syyttävästi kun oli niin lyhyt jälki! Täytyy nyt pitää sille kaikenlaisia treenejä, ja taidanpa viritellä pienen agilityradankin taas. Otetaan ilo irti kun kerran maalla asutaan!

Alea iacta est

Heipä hei kaikki lukijat!
Nythän on niin, että Kaiki on astutettu. Tampereella joitakin viikkoja sitten (5.8.) tapahtuneen onnellisen toimituksen tuloksena on toivoa, että pentuja olisi tiedossa. Varmaa tietoa ei liene kellään, mutta Kaiki ainakin käyttäytyy jokseenkin erilailla kuin koskaan ennen. Se tuntuu itsekin ihmettelevän että mitä tapahtuu, olisikohan käynnissä jonkin sorttinen hormonihyrrä... Syyskuussa pitäisi asian viimeistään selvitä, ja ehkä pentujen lukumäärästäkin voi jo sanoa jotain. Nyt luulen että on aika aloittaa päiväkirjan pitäminen, tosin voipi olla että ei kauheasti riitä juttua ennen kuin pennut pistävät todellisen jalkapallopelin pystyyn Kaiki-raukan masussa...
Tarkoitus olisi tähän blogiin keräillä kaikki tapahtumat ja kokemukset, kirjoittaa vähän koirien taustoista jne... Tarkoitus on myös keräillä omat fiilikseni tänne talteen pentujen kanssa toimimisesta, on kuitenkin ensimmäinen kerta kyseessä! En malta odottaa että pääsen seuraamaan Pavlovin, Thorndiken ja Skinnerin jalanjälkiä...