Osaamispäivitys

Hei vaan hei!

Nyt on enempi aikaa kulunut koirien kanssa säheltämiseen kuin blogikirjoitteluun, mutta koitanpa nyt toimittaa aikaisemmatkin ilmoitusluontoiset asiat tässä. Ensin kuitenkin tahdon ylpeänä ilmoittaa, että pennut ovat paimenkoiria!

Selvennysosa: koirat on oppineet paimentamaan toisiaan. Kaiki on niille antanut collie-silmää jo muutaman päivän ajan, ja hyvin tuntuu tarttuvan. Aluksi homma pelasi vähän kehnosti, kun yksi tuijotti toista ja toinen kolmatta, ja katsekontaktia ei oikein syntynyt. Nyt kuitenkin homma pelaa jo aivan kiitettävästi, ja pennut pysäyttelee toisiaan jo ihan aikuismaisesti. Mitä nyt vähän hampaita käyttelevät sillon tällöin kun leikki lähtee lapasesta.

Huomattavaa: kahelit luulevat valkoisia kenkiäni pimeässä lampaiksi, ja paimentavat paremman puutteessa niitä ;)

Kaiki opettaa pikkusia nyt ammattimaisin elkein. Hurjemmat tappelut se käy lopettamassa murinalla, ja tarvittaessa ottaa lainsuojatonta pentua niskastakin kiinni. Imettämisestä se ei enää kauheasti perusta, joten pennut ovat tuomitut Antin keittiön armoille. Ruokaa menee pentusille nelisen kertaa päivässä, jonka jälkeen lakisääteinen ulkoiluriehu ja nokkaunet. Ulostetta ei sisälle enää juurikaan tule, paitsi yöaikaan... Virtsaa tietysti enemmän. Hyvin ovat hoksanneet päivärutiinin.

Pennuilla on jo useampia temppuja repertuaarissaan. Joka jantteri osaa tulla luokse käskystä (tulevat lähes poikkeuksetta ja ilman muuta palkkaa kuin ikuinen kiitollisuuteni!), jotkut jopa istua, ja koko katras ymmärtää käskyn "sisälle". Kaiki paimentaa pitäen koko jengiä koossa pihalla, joten minulle jää vain päätöksenteon rooli. Helppoja heppuja, koko sakki.

Ketteryys on kehittynyt valtavasti, ja kaikki koittavat jatkuvasti uusia juttuja. Etuportaita eivät pääse ylös kuin ryömimällä, mutta silti koittavat aina ensin hypähtämällä :) Ehkä ne jo huomenna loikkii ne ylös. (Portaat on ihmisellekin vähän turhan korkeat)

Mielenkiintoista on uloslähdön proseduuri. Poikkeuksetta käy niin, että syömisen jälkeen Meg ja Mac ennakoivat ulkoilutusta menemällä piiloon. Ilmeisesti osoittavat mieltään, kun kannan niitä jonkin matkaa ennen ulko-ovea. Glen ja Fly(Cato) juosta jolkottavat iloisena vastaan heti kun on ruokakuppi tyhjennetty, ja ilosta vinkuen nuhjottavat koko kantomatkan ulko-ovelle.

Tämä tältä kerralta, koitan kirjoittaa jonkinsorttista luonne-analyysiäkin ennen luovutusta! Tässähän ei enää ole kuin viikko aikaa...